Muutto Philadelphiaan

Muutan Philadelphiaan, Pennsylvaniaan ensi viikolla. On jännää huomata, millaisia ajatuksia se herättää sekä itsessä että muissa. Olen kuullut monen sanovan, kuinka hienoa ja rohkeaa on lähteä reissuun, toiset taas varoittelevat kaikista kauheuksista, joita maailmalla tapahtuu. Se on ihan ok ja samalla hassua miten erilaisia mielipiteitä voikaan kuulla!

Jatkan Philadelphiassa mentaalisten taitojen opiskelua, aikuiseksi kasvamista ja erilaisten jo nyt oppimieni tekniikoiden ja ajatusmallien hyödyntämisetä tosielämässä. Jatkan myös entistä aktiivisemmin bloggaamista. Olen matkalla au pairiksi kaksihenkiseen perheeseen suloisella Chestnut Hillin asuinalueella Philadelphian kaupungissa. Olen haaveillut jenkeissä asumisesta jo jostain 18-vuotiaasta lähtien, mutta pitänyt tätä kaukaisena haaveena ja keksinyt miljoonia tekosyitä miksen rohkenisi lähteä. No nyt kun keväällä valmensin muita henkilöitä, huomasin valmentavani itseäni ja oppivani aivan hurjasti samaan aikaan siitä, mitä itse haluan tulevaisuudeltani. Ja mikä on se maailma, johon minä uskon. Tämä kaukaisena pitämäni haave alkoi heräillä ja näytti melko pian olevan lähempänä kuin olin uskaltanut kuvitellakaan.

20160316_144432

Mikä minua sitten oli aiemmin mukamas estänyt lähtemästä? Ainakin salibandy, työ tai opiskelu ja milloin kukakin poikaystävä. Mutta eiväthän nämä asiat minua oikeasti estäneet, vaan ainoastaan se, miten suhtauduin niihin. Parisuhteesen suhtauduin aiemmin niin, että on oltava saman katon alla ja nähtävä päivittäin, jotta suhde toimii. Hullun mustavalkoista ja rajoittunutta. Kuinka ollakaan, todettua on tullut myös se, että minun kohdallani se ei ole niinkään toiminut.

Salibandyn lopettaminen keväällä tuntui alkuun hurjalta päätökseltä ja sitä se olikin. Se pisti minut miettimään, kuka minä olen. Oma identiteettini oli aiemmin määräytynyt sen mukaan mitä tein, eli olin urheilija ja salibandyn pelaaja. Jälkeenpäin ajateltuna pelaamisen lopettaminen antoi upean mahdollisuuden tutustua siihen Henriikkaan, kuka olen sisimmässäni ilman tuota kaikkea tekemistä. Tämän ajatuksen kanssa painin useita kuukausia ja se sai minut voimaan pahoin, kun en tiennyt vastausta siihen. Matka jatkuu vielä, mutta kiitos kaikille valmennuksille ja koulutuksille,  joissa olen käynyt tähän mennessä, olen saanut aivan mahtavia välineitä ja työkaluja siihen, kuinka voin tuntea itseni paremmin. Olen pitänyt välineitä tehokkaina ja nähnyt useiden ihmisten kokevan läpimurtoja niiden avustamana. Uuden oppimisen kiimoissani ja kreisiä bucket listiä suorittaessani kävi kuitenkin niin, että unohdin aluksi käyttää näitä keinoja siihen, että todella tutustuisin itseeni. Nyt on sen aika.

Syy on se, että aloin maalata kasvoilleni sellaista mentaalivalmentajan naamaria, joka ei ollut minulle luonnollisin. Se naamari oli usein kova, piikittelevä, vittumainenkin. Enkä pitänyt yllä sitä mallia vain tällä elämän osa-alueella, vaan myös muilla. Vasta ihan äskettäin monien ihmisten ja kokemusten avustamana olen oppinut, että omia vahvuuksiani ovat herkkyys, empatia ja lämpö. Hassua ajatella jälkeenpäin, että koitin peittää näitä ominaisuuksiani kovan ja kylmän kuoren alle halutessani muuttaa itseni sellaiseksi joka en todellakaan parhaimmillani ole. Uskon siihen, että elämällä omien vahvuuksien kautta ja luottamalla rohkeasti siihen, että näillä minä pärjään vaikka mitä tulisi vastaan, tulen varmasti selviämään mistä tahansa. Niinhän on käynyt aina tähänkin asti. Ja kyllä mussa kaikesta huolimatta edelleen asustaa se Pikkumyy, joka saa astua esiin aina tarpeen tullessa.

Paras vaihtoehto juuri nyt on luottaa tuntemattomaan.

Olen saanut mahtavaa tukea ja kannustusta useilta ihmisiltä, ja monenlaisia kontakteja jo valmiiksi, jotta turvaverkko uudessa kodissanikin olisi mahdollisimman laaja. Vaikka on hienoa, että turvaverkko ja kaikki olosuhteet ovat kohdillaan jo ennakolta, niin tärkeintä on kuitenki se, että se turvallisuuden ja rentouden tuntu on omassa sisimmässään. Kukaan toinen ei pysty luomaan riittävää turvallisuutta, jos oma olo on turvaton, rauhaton, rakkaudeton. Tiedän nyt, että se rakkaus, turva ja rauha, jotka olen itsessäni tunnistanut vievät minut niin pitkälle kuin ikinä haluan mennä. En ehkä ole rikas tai mulla ei ole hienointa autoa eikä suunnitelmaa monen vuoden päähän, mutta tunnen itseni, tiedän kuka olen, vihdoin pidän siitä ja se riittää.

Muutin ihanaan puutalokotiini Ymmilään Turun Lonttisissa kaksi vuotta sitten elämäni ollessa isosti palasina. Ymmilä antoi minulle tilaa, rauhaa ja etäisyyttä katsoa menneitä kokemuksiani uusin silmin. Minulla oli aikaa koota ne palapelin palaset ja tehdä tästä ihmisestä taas kokonainen. Tämä muutto on jo ties kuinka mones sen jälkeen, kun muutin lapsuudenkodistani 19-vuotiaana. Täytyy sanoa, että muuttaminen tuntuu minusta aina vain ihanammalta. Vaikka joka kerta ei olekaan ollut pelkkää juhlaa, niin on oikeasti ihan pirun hienoa muuttaa, tykkään siitä. On joka kerta yhtä siistiä voida päästää irti tavaroista ja paikasta. On upeaa voida silti kokea turvallisuutta ja jälleen kerran todeta se, että tavarat ja esineet eivät tuo minulle sitä, mitä elämässäni haluan.

20150424_134109

Samalla kun muutan, huomaan myös sen, kuinka paljon ihminen säilyttää sellaista tavaraa, joka muistuttaa vanhasta sekä hyvässä että pahassa. Joka tapauksessa, muistot ovat tallentuneet johonkin muualle kuin esineeseen, sillä ne ovat päässä, sydämessä, mielessä, miten kukakin sen haluaa ilmaista. En tarvitse tavaroita muistaakseni niitä merkittäviä kokemuksia ja ihmisiä, joiden kanssa olen aikaani viettänyt ja joita olen elämäni aikana kohdannut. Ne säilyvät. Kiitän ihanaa Ymmilääni kahden vuoden kauniista ja rakastavasta kohtelusta ja olen valmis lähtemään uuteen seikkailuun.

Muutot ovat olleet elämäni isoimpia ja merkittävimpiä oppimisen hetkiä. Muuttojen myötä olen oppinut henkilökohtaisesti, että jokaisen oven sulkemisen jälkeen on avautunut mieletön määrä uusia ovia. Vaikka ovi ei aina ole sulkeutunutkaan kovin rauhallisin tunnelmin, rauha on löytynyt sitä kautta, kun on käynyt läpi menneet ja oppinut mokistaan. Ja vaikka en tiedäkään, mitä kaikkea siellä uusien ovien takana on, niin varmuudella siellä on ainakin tajuttoman siistejä juttuja, upeita oppimiskokemuksia ja kaikkea sellaista mitä ei osaa vielä kuvitellakaan. Se tekee tästä elämästä uskomattoman mielenkiintoista. Paras vaihtoehto juuri nyt on luottaa tuntemattomaan.

rakkaudella,

Hensu

”Once you free your mind about a concept of harmony and music being correct, you can do whatever you want. So, nobody told me what to do, and there was no preconception of what to do.” Daft Punk – Giorgio by Moroder



Takaisin artikkeleihin


  • Jari

    Hieno teksti. Nauti täysin siemauksin Jenkkilästä. Ymmilä jää hyviin käsiin 🙂

    • Kiitos ja varmasti nautin! Siitä mulla ei ole epäilystäkään, siellä on nyt paras mahdollinen jatkaja 🙂